Blogi: Mielenterveyskuntoutuja palveluohjauksen asiakkaana

Mielenterveyden järkkyminen horjuttaa usein myös verkoston tasapainoa ja vaarana on, että asiakkaasta muodostuu passiivinen hoidon kohde. Palveluohjauksessa on tärkeää tukea asiakkaan omaa itsenäisyyttä ja päätöksentekoa ja vain poikkeustapauksessa, kuten akuutin kriisin sattuessa, toimia asiakkaan oman arvion vastaisesti. Näissäkin tilanteissa on toimittava avoimesi ja asiakkaan on koko ajan oltava tietoinen siitä mitä on tapahtumassa ja miksi näin toimitaan. Muuten aiheutetaan helposti asiakkaan tilanteen pahentumista, esim. paranoidisuuden lisääntymisenä.

Normaalisti toimivan arjen ylläpitäminen on palveluohjaajan tehtävässä keskeistä. Jos asiakkaan arki koostuu huonosti nukutuista öistä, maksamattomista laskuista ja eristäytymisestä, on selvä, että tämä aiheuttaa vain oireiden pahentumista. Kun huonosti toimiva arki jatkuu pitemmän aikaa, on hyvin vaikeata enää sanoa koska ahdistus aiheutuu sairaudesta ja koska esim. arjen murtumisesta, jonka häätöuhka aiheuttaa.

Yhteistyö asiakkaan perheen kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Se on kaikissa tutkimuksissa osoitettu ennakoivan parempaa ennustetta. Monesti asiakkaan omaiset odottavat potilaalta kuitenkin liian paljon liian pian, esim. parantumista ja opintojen välitöntä jatkamista heti sairaalahoidon jälkeen. Ongelma saattaa myös olla se, että omaiset ja läheiset vaipuvat epätoivoon. Tässäkin tapauksessa palveluohjaajan tehtävänä on puhua realististen odotusten ja toivoa ylläpitävien suhteiden puolesta.

On myös tärkeää, että kaikki perheenjäsenet osallistuvat sairastuneen hoitoon ja saavat tarvittavaa tukea. Saattaa nimittäin käydä myös niin, että muut perheenjäsenet vetäytyvät taka-alalle, ajatuksena antaa mielenterveystyöntekijöille työrauha potilaan hoidossa. On hyvä, että perheenjäsenet ovat tietoisia vertaistoiminnasta ja sen kautta välittyvästä tuesta. Parhaimmillaan vertaistoiminta kohentaa perheenjäsenten elämänlaatua, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muuttaa suhtautumista myös sairauteen. Sama koskee tietysti myös sairastunutta. Muu perhe saattaa tarvita apua myös mahdollisen stigman eli leimautumisen tunteen työskentelyn kanssa.

Mielenterveyden ongelmista kärsivät ihmiset voivat kokea menettävänsä elämänhallinnan ja tulevansa leimatuksi. Itsetunto saattaa kärsiä. Tämän tiedostaminen on tärkeää. Kaikkia luonnollisen verkoston jäseniä tulee kohdella kunnioittavasti, olipa heidän suhtautumisensa minkälainen tahansa. Potilaalle on annettava mahdollisuus onnistua arjen pienissä asioissa, sillä onnistumisen kokemukset lisäävät tunnetta omasta merkityksestä.

Mielenterveystyössä asiakkaan ja palveluohjaajan suhde muodostuu erityisen tärkeäksi. Monta kertaa palveluohjaajan rooliksi muodostuu myös asiakkaan rohkaiseminen kertomaan työntekijöille itselleen tärkeistä asioista. Ellei sairastunut itse ole hoidon keskiössä, tulee hänestä helposti passiivinen hoidon kohde, eikä hän voi kuntoutua. Voi esim. olla vaikeaa puhua lääkitykseen liittyvistä asioista, mutta se voi hoidon edistymisen kannalta kuitenkin olla keskeistä.

Syyllisyys ja häpeä ovat normaaleja reaktioita tilanteessa, jossa läheinen sairastuu ja elämä muuttuu. Perheessä voidaan miettiä, onko jotain jäänyt huomaamatta tai onko jossain tilanteessa toimittu väärin. Mielenterveysongelmat ovat monisyisiä haasteita, joissa ei ole yhtä selittävää tekijää. Usein omaiset miettivät myös omaa oikeuttaan nauttia elämästään. Nämä tunteet ovat luonnollisia. Palveluohjaajan on päinvastoin muistutettava tiitä, että vain itse nauttimalla elämästä, annetaan myös toiselle oikeutus siihen. Välittämistä ei osoiteta kärsimällä itse. Se saattaa päinvastoin lisätä potilaan syyllisyyttä.

Kannusta perheitä ottamaan kantaa poliittiseen päätöksentekoon. Mielenterveysongelmilla on suuri kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Vaikuttamalla edesautetaan sairastuneen saamien palveluiden kehittymistä.

Petteri Liikanen, SPO hallituksen jäsen