Blogi: Palveluohjauksen haasteet vuonna 2017

Suomen palveluohjausyhdistys (SPO) ry. perustettiin 2011. Yhdistyksen tavoitteeksi otettiin hyvää käytäntöä edustavan palveluohjausmallin määritteleminen ja sen levittäminen palvelemaan sosiaali- ja terveystoimen asiakkaita eri puolilla maatamme. Hallitukseen on valikoitunut vaikeassa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden kanssa työtä tekeviä henkilöitä. Minua on vastavalittuna puheenjohtajana ilahduttanut, että hallituksessa istuu sekä julkisen sektorin, yksityisen sektorin että järjestösektorin edustajia. Edustettuina ovat myös hyvin erilaiset poliittiset aatesuuntaukset. Mikä on se liima, joka pitää tällaisia eri näkemyksiä ja intressejä sopuisasti yhdessä? Vastaus kysymykseen vaatii pohdintaa.

Kun itse opiskelin sosiaalipolitiikkaa 1970-luvulla, valkoinen oli valkoista ja musta mustaa. Vasemmistolainen ajattelu liitettiin vahvasti universaaliseen sosiaalipolitiikkaan. Kaikilla kansalaisilla tuli olla oikeus elämäntilanteen mukaisiin tukiin tai palveluihin. Tätä pidettiin hyvinvointivaltion keskeisenä periaatteena. Oikeistolainen ajattelu puolestaan liitettiin selektiiviseen sosiaalipolitiikkaan. Palvelu tai tuki tuli olla luonteeltaan harkinnanvaraista. Tätä kautta etuuksien väärinkäyttö ja kustannusten karkaaminen voitaisiin estää.

 
Edellä kuvatut mallit sopivat hyvin 1970-luvun yhteiskunnalliseen tilaan ja ajatteluun. Tämän päivän yhteiskunta on kuitenkin aivan erilainen. Vaikka universaalisuuteen pohjautuvat tuen muodot muodostavat eräänlaisen sosiaaliturvan pohjan, ovat kansalaisia kohdanneet sosiaaliset riskit monimutkaistuneet ja yksilöityneet. Yhteiskunnan toimintalogiikan ja sen muutoksen ymmärtäminen on kansalaiselle yhä vaikeampaa ja omat kyvyt saattavat elämäntaisteluksi muotoutuneessa maailmassa osoittautua rajallisiksi. On yhä vaikeampaa identifioitua johonkin samassa tilanteessa olevaan toiseen ihmiseen tai saada tukea oman sosiaalisen verkoston hajottua. Vaarana on yksinäisyys, osattomuuden tunne ja viimein syrjäytyneisyys.

Tämän päivän kansalaiselta odotetaan kuitenkin kykyä aktiivisuuteen, oman elämänsä hallitsemiseen ja sen itsenäiseen ohjaamiseen, myös voimia nousta yhä uudestaan pohjalta, vaikka elämä ruhjoo. Selektiivinen sosiaalipolitiikka ei tässä auta, se ei kannusta ihmistä omien vahvuuksien ja ratkaisujen löytämisessä. Ratkaisuksi ei riitä ihmisen luokittelua jonkin diagnoosin tai luokittelun alle ja sen selvittämistä onko hän oikeutettu johonkin etuuteen. Ahdinkoon joutuneen kansalaisen kanssa on selvitettävä mistä hän hyötyisi tai mikä tukisi seuraavaa askelta parempaan päin.

Juuri edellä mainittuihin kysymyksiin vastaamisessa tarvitaan palveluohjaajan tukea. Palveluohjaaja ei tarjoa asiakkaan ahdingon syyksi diagnooseja tai ongelmien luokituksia. Siitä vastaa hoitojärjestelmä. Yhdessä asiakkaan kanssa palveluohjaaja vaikuttaa asiakkaan elämää säätäviin rakenteisiin. Palvelujärjestelmästä ulkopuolisena PO kysyy itseltään mistä asiakas hyötyisi, eikä mitä meillä on tarjota. Palveluohjaaja etsii asiakkaan tilanteeseen luovia ratkaisuja. Palveluohjauksessa ei muuteta asiakasta. Palveluohjauksessa selvitetään asiakkaan voimavarat, tavoitteet ja toiveet. Niiden kautta rakennetaan polku mahdollisimman hyvään itsenäiseen elämään.

Lauran päivänä 2017
Sauli Suominen
SPO puheenjohtaja